Nyt se on sitten varmaa, isäkuukauden pitämisestä on ilmoitettu Kelaan ja otin yhteyden jo työnantajaan... Minä menen töihin tammikuussa, tarkalleen ottaen 3.1.2012! Iskä jää silloin pitämään isäkuukautta ja yhtä pitämätöntä isyysviikkoa. Pari kuukautta on kotosalla pojan kanssa. Ei ole montaa kuukautta enää!! Voisinpa tähän kohtaan sanoa, että ihanaa!!
Viime kerralla kun iskä jäi pitämään isäkuukautta, Sipu ja iskä tutustuivat toisiinsa. Ihan kunnolla siis. Molemmat opettivat varmasti toisiaan. Meillä Sipun vauva-aika meni aika pitkälti taloa rakentaessa. Iskä siis raksalla ja me kotona. Siksikin tuon kesäinen isäkuukausi oli niille kahdelle merkittävä. Ja nyt ne on kuin paita ja peppu. :)
Nyt on tilanne ollut vähän eri. Talo on valmis, ei rakennusjuttuja (pihahommia lukuunottamatta, mutta niitä ei nyt ole niin merkittävästi kuitenkaan). Ainut vain, että työmatkat on edelleen verottanut jonkinverran vapaa-ajasta. Uskon, että isäkuukauden pitäminen on kaikille iseille ihan superhyvä juttu ja oonkin iloinen että sellainen mahdollisuus on annettu Suomessa. Siinä kohtaa lapsi alkaa olemaan jo sen ikäinen, ettei äidissä nyt ihan 24/7 "tarvitse" olla kiinni. Mun mielestä se on sellainen kohta, milloin on varmasti aika valmis jo ottamaan sen ensiaskeleen äidin irtaantumisesta. Rolle on tuolloin 9 kk. Pienihän se on, mutta pärjää iskän kanssa. :) Ja pääsenhän mä jo kolmelta töistä - ja viivana kotiin! (Nyt jos koskaan on onni, että mulla on säännöllinen päivätyö!)
Iskä on pari kuukautta kotona ja sitten maaliskuussa poika menee Sipun kanssa hoitoon. Tämä ei varmaan ole itselleni niin suuri kynnys (tai katotaan sitten kun h-hetki on käsillä!), sillä meillä on hyvä, tuttu, joustava ja luotettava hoitaja. Ja isosisko on samassa paikassa, pieni perhepäivähoitajan ryhmä. Kodinomainen tunnelma. Uskon, että kaikki menee hyvin.
Olenkohan ainut, joka ei jää hoitovapaalle vanhempainvapaan päätyttyä? Tuntuu siltä, että kaikki muut jää kotiin lasten kanssa...! Tai itse en taida tietää ainuttakaan sellaista, joka olisi lähtemässä töihin tasan heti kuin vanhempainvapaa päättyy? Noh, onneksi on tuo isäkuukausi, talvilomat ja muutama viikko mahdollisesti isovanhempia apuna, joten ukkeli menee hoitoon ollessaan ihan vähän vajaa 1 vuotta. Tosiaan, helpommalta tuntuu silläkin lailla, että isosisko menee samaan paikkaan ja on jo siellä vanhimpana konkarina. :)
Näistä hoitoasioista vielä... Olen ajatellut, että olen aika avoin näiden asioiden ja keskustelujen suhteen. Tai siis ylipäänsä lapsista puhuttaessa. Myös oma tuttavapiirini vaikuttaa sellaiselta, positiivisesti suhtautuvilta ihmisiltä, avoimilta ja vastaanottavaisilta joiden kanssa on helppo puhua. Siitäkin huolimatta, että olipa aihealue lapsiin / kasvatukseen liittyvää, yllättävän usein siitä saa aikaan jotain "nahistelua". Vahvoja mielipiteitä, ehkä jopa väärinkäsityksiä? Mua on ehkä alkanut vähän ärsyttää nää jutut sen takia! Ihan oikeasti! Ootteko muut huomannut samaa? Tämä on julma aihealue! Onko äidit julmia? Kaikkitietäviä ylisuojelevia omiaan kohtaan? Minkä ihmeen takia! Eikö kaikki haluakin hyvää omille pikkuisilleen? Miksi siis arvostella toisten äitejä, isiä, lapsia, toimintatapoja, mielipiteitä? Vai olenkohan itse se julmuri, mutten vain huomaa sitä? :D
Kuvat weheartit.comista
Näistä hoitoasioista vielä... Olen ajatellut, että olen aika avoin näiden asioiden ja keskustelujen suhteen. Tai siis ylipäänsä lapsista puhuttaessa. Myös oma tuttavapiirini vaikuttaa sellaiselta, positiivisesti suhtautuvilta ihmisiltä, avoimilta ja vastaanottavaisilta joiden kanssa on helppo puhua. Siitäkin huolimatta, että olipa aihealue lapsiin / kasvatukseen liittyvää, yllättävän usein siitä saa aikaan jotain "nahistelua". Vahvoja mielipiteitä, ehkä jopa väärinkäsityksiä? Mua on ehkä alkanut vähän ärsyttää nää jutut sen takia! Ihan oikeasti! Ootteko muut huomannut samaa? Tämä on julma aihealue! Onko äidit julmia? Kaikkitietäviä ylisuojelevia omiaan kohtaan? Minkä ihmeen takia! Eikö kaikki haluakin hyvää omille pikkuisilleen? Miksi siis arvostella toisten äitejä, isiä, lapsia, toimintatapoja, mielipiteitä? Vai olenkohan itse se julmuri, mutten vain huomaa sitä? :D
Kuvat weheartit.comista
6 kommenttia:
Jotenkin äitiydessä kaikki ovat niin herkkätunteisia. Mitä suotta, jokainen tekee mikä itsestä tuntuu parhaimmalta.
Yritän olla syylistämättä muita, ja tehdä omat ratkaisuni..
Käsitin kuitenkin, että teillä oli kyllä joku ihan huippu hoitaja. :)
Se varmasti helpottaa, kun on tuttu ja molemmat samalla hoitjalla, eikä mikään iso päiväkoti. :) Isyyskuukausi on in, meidän isäntä ei sitä halunnut, mutta on hienoa, että tuollasta on tarjolla!
Kyllä mustakin tuntuu, että äidit on tosi julmia toisilleen mitä kasvatukseen ja muuhun lapsiin liittyvään tulee :( Ihan jo imetyksestä saa halutessaan aikaan aikamoisen sanasodan. Ja kaikki keskustelupalstat taitaa olla pahimpia ;)
Mun mielestä äitiys on niin henkilökohtainen juttu, että jokainen taaplatkoon ihan omalla ja parhaaksi näkemällään tavalla!
Minusta on myös kurjaa kuinka näin yhdistävä asia kuin äitiys herättää (joissakin, en suinkaan yleistä) nahistelun halua, kilpailua tai muuta pätemisen tarvetta. Kun voisimme sen sijaan yhdistää voimamme ja puhaltaa samaan hiileen! ;) en ole itsekään lähi/kaveripiirissä moista nahistelua huomannut mutta törmäähän siihen joskus, siellä täällä, ehkä enimmäkseen netissä kun siellä voi puhua kasvottomana.. Onhan se toki omistakin suodattimista kiinni kuinka paljon sitä ottaa itseensä ja kuinka paljon ei mutta toivoisihan sitä että muistettaisiin että jokin mikä ei toimi omalla kohdalla, voi toimia toisen kohdalla ja lapsen parastahan sitä aina ajattelee.
Huh, mikä romaani! :D
Teidän järjestelyt kuulostaa tosi hyvältä! Onneksi on tämä isäkuukausi, ihan huippu juttu! :)
Kyllä mustakin tuntuu, että äidit on todella julmia toisilleen. Ja keskustelupalstat taitaa olla niitä pahimpia paikkoja, siellä voi laukoa toiselle ihan mitä tahansa...
Itse olen sitä mieltä, että äitiys on niin henkilökohtainen asia, että jokainen taaplatkoon ihan sillä omalla tyylillään. Jokainen lapsi ja jokainen äiti on kuitenkin yksilö, joten muiden jutut ei välttämättä toisilla vain toimi. Sen takia mä en ainakaan halua lähteä tuomitsemaan toisten tapoja :)
Tuli heti mieleen toi aiempi imetys/korvikepostaus, johon innostuin kakskin kertaa kommentoimaan :D! Siis ymmärsin kyllä, että et tosiaankaan tuominnut siinä korvikeäitejä, päin vastoin. Mutta just imetys ja hoidonaloitus on kaks sellasta teemaa, joihin liittyviä juttuja tuntuu olevan usein mahdotonta ymmärtää, jos toimitaan erilailla kuin itse.
Tänään olikin taas Hesarissa neljä mielipidekirjoitusta liittyen just pienten lasten päivähoitoon. Paras pointti oli mun mielestä kirjotuksessa, jossa todettiin jotenkin niin, että sitä vähemmän se vekara vinksahtaa mitä tyytyväisempiä vanhemmat ovat elämäänsä, ja että kaikki perheet voi tehdä perhe-elämästä parasta ja nauttia siitä just sille perheelle parhaiten sopivalla tavalla.
Joo, nämä on kyllä hankalia aiheita! Tai herkkiä oikeastaan, ihmiset on niin erilaisia, niin vanhemmat kuin lapsetkin. :)
Raparperityttö: Kiitos romaanista! ;) Keskustelupalstat taitaakin olla pahimpia, kun voi nimettömänä ja kasvottomana kommentoida, totta!
Leena: No niin on äitiys aika herkkä ja henkilökohtainen asia. Tiedätkö, kun minua vähän hirvittää mennä töihin sen takia, kun voin sieluni silmin nähdä muutamien henkilöiden ihmettelevän jo töihinpaluuni! En jaksaisi sitäkään selitellä kellekään.. tai eihän se edes kenellekään kuulu! :)
Saara: Hehe! No niin, jokainen tietenkin kirjoittelee omasta näkövinkkelistään joten pakostakin erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä tulee. :) Yritetään siis ymmärtää, ja kuten sanoin, kaikki äidit (ainakin toivottavasti) tekee parhaansa omien pikkuisten eteen. <3 ...Näin jossain sen Hesarin päiväkotitutkimusjutun, kaikenlaista keskustelua siitäkin on syntynyt (puolesta ja vastaan, jälleen kerran). Oon samaa mieltä tuosta onnellisuusasiasta, tyytyväisyys elämään varmasti huokuu vanhemmista lapsiin. Olkaamme siis tyytyväisiä itseemme vanhempina ja muutenkin! :)
Lähetä kommentti