Tässä se nyt on! Ensimmäinen virkkuukoukun ja uusien sukkapuikkojen tulos: vauvan villatöppönen! :)
Ihan perussukka. Aluksi harjoittelin virkkuukoukulla erilaisia virkkuutapoja (silmukoiden tekoa) - ja uskokaa tai älkää, se oli aika helppoa. Niin, "suoraan" virkkaus. Silmäilin läpi monia tapoja, opinkin erilaisten silmukoiden tekoa... Mutta sitten kun katoin Käsityölehdestä neuvoa, jossa olisi pitänyt siirtyä 2. kerrokseen virkkaamaan. Miten vaihdan kerrosta? Sitä en osannu, joten virkkuutyöni jäi siihen ensimmäisen kerrokseen. Hehe! :D Ehkä vielä joskus hoksaan sen, tai jos joku osaa kertoa yksinkertaisesti niin mielelläni kuulisin!
Silmukoita sitten tein aika monta ja ihan yht'äkkiä pujottelinkin sukkapuikkoja silmukoihin ja siinä olikin villasukan alku tekeillä! Tähän en ottanut mistään neuvoja, ihan omatoimisesti vaan! Rupesin kutomaan pätkää ja se alkoi näyttää vauvan sukan varrelta. Netistä etsin ohjeita kantapään tekoon ja sekin onnistui tosi hyvin ensikertalaiseksi! Ja kaikki muutkin siitä eteenpäin - töppönen päivässä! Jee! :) Siitä tuli aika söpö, mutta tuo varsi kannattanee tehdä 2 oikein 2 nurin periaatteella (tms.) jotta saa joustavuutta enemmän. Toisaalta, jos varsi on muuten sopiva niin pysyy paremmin jalassa, uskoisin.
Tämä oli siis vain koeversio, mutta pitäähän tälle pari tehdä jotta pääsee käyttöön. Oli ihanaa näprätä tällaista, ja kun se valmistuikin niin nopeasti!
Kysymys kuuluukin, kuinka onnistua tekemään toinen samanlainen pari? :D
Hyvää viikonloppua!!
5 kommenttia:
Tosi hieno! Ei kyllä uskoisi ensikertalaisen töppöseksi, ei todellakaan! Mulla on ehkä nyt jälki about tollasta, ja oon kutonut villasukkia lukemattomia pareja. :) Nyt väsään muuten elämäni ekoja tumppuja...peukut vaan on vielä tekemättä.
Mutta siis ihanan rentouttavaa on kyllä tehdä käsitöitä! Mä tässä syksyllä kanssa ostin ekan virkkuukoukkuni, ja oon nyt väsännyt lapsille päiväpeittoja. Teen ne isoäidinneliöistä, oonkin aloittanut siitä jo tekeen blogiin postausta, mutta ei oo vielä valmis. Usko tai älä, osaan tehdä niitä neliöitä, mutta mäkään en tiedä miten "peruutetaan" virkkaamalla, eli miten siirrytään seuraavaan kerrokseen! Aika perustieto, mut sitä ei noissa mun lapuissa tarvita...mieskin mietti että miten se olikaan, kun nekin ala-asteella virkkasi jotakin patalappuja, mut sekään ei muistanut enää. :) Nii ja sit mä virkkaan myös neulepaitaa itselleni. Oon jäänyt ihan koukkuun! Vuorokaudessa vaan ehtii tosi vähän...lapset "häiritsee" käsitöitä. :)
Mimmu: No niin on tosi rentouttavaa! :) Jouduin Sipulle "pari" kertaa sanomaan, että ne on ÄIDIN (puikot ja langat) ja äitilläkin pitää olla jotain omaa. :D Ja häiriöitä oli, tosiaan! Voi, sie oot ihan koukussa! Vautsi! Itekin kyllä haluaisin hoksata sen koukun käytön. Kyllä vielä yritän! :D
Mulla on sellanen hyvä opaskirja mitä seuraan, sellanen tosi yksityiskohtainen. Meilläkin Olivia koitti syödä mun lankakerää ja Onni pelasi sillä jalkapalloa. :D
Mimmu: Ai, pitäis varmaan käydä jostain kirjastosta kattelee sellaisiakin jos löytyisi lainaan. Hehe, lapsukaiset on keksinyt parempaa tekemistä lankakerälle! :D Ihania!
Lähetä kommentti