Nyt kun kesälomat loppuu ja esikoisenikin on aloittanut hoidossa, oon ruvennut pohtimaan neidin hoitoasioita tarkemmin. Tai lievää ahdistusta tuo asia (jälleen kerran) saa minussa aikaan!
Tyttö on käynyt samalla yksityisellä perhepäivähoitajalla nyt vuoden verran ja oikein hyvin on mennyt. Aluksi hän oli tuossa paikassa yksin, ainoana lapsena, ja sittemmin ryhmään on tullut kaksi muuta poikaa (toinen on samanikäinen eli 2v ja toinen 1,5v). Hyvin on siis viihtynyt ja erittäin kotoisa hoitopaikka, mielellään lähtee hoitoon. :)
Sitten meille syntyi vauva, eli minä olen kotona vauvan kanssa ja ajattelimme että pikkuvauva-ajan esikoinen kävisi sillointällöin hoidossa, kun kotona minulla ei ole antaa aikaa/rahkeita riittävään (?) toimintaan ja "ohjelmanumeroihin". Ööö. Näin minä asian ensin ajattelin, mutta vauvan kanssa meneekin niin hyvin että periaatteessa varmaan hyvin menisikin jos oltaisi kolmisin kotona. Toisinaan kuitenkin huomaan olevani väsynyt tai kiukkuinen, joten niinä hetkinä olen tyytyväinen ratkaisuumme. Meillä on varalla hoitaja olemassa! Tämä myös siksi, ettei meillä ole paikkakunnalla ketään sukulaisia, ystäviä, tms. jolta saisi lastenhoitoapua. Hoito on myös edullista, mutta rahaa en haluaisi ottaa tähän pohdintaan lainkaan mukaan. :) Se on kuitenkin toissijainen seikka!
Päätin, että neiti käy hoidossa ma-ke, eli kolmena päivänä viikossa ja muuten on kotona meidän kanssa. Näin jaksetaan ihan mainiosti! Tytöllä on siellä selkeä päivärytmi ja kavereita (myös pihan muista lapsista). Mutta SILTI, kun olen kotona vauvan kanssa kaksin, (ja erityisesti silloin kun vauva on päiväunilla), minusta tuntuu että miksei tyttö voisikin olla kotona meidän kanssa? Olenko ihan hullu, kun rahtaan toista hoitoon vaikka me olemme vauvan kanssa kotona? Ihan tyhmää, tekisin niin tai näin, tuntuu että mietin asiaa siltä toiselta kantilta! En halua myöskään olla se äkäinen ja kiukkunen äiti päivästä toiseen. Tärkeäähän on myös se, että mamma on iloinen ja jaksaa leikkiä ja touhuta vielä iltaisinkin! Vai mitä?
Taka-ajatuksena on myös se, että isosisko (ja pikkuveli) saa mennä samaan hoitoon sitten kun minua kutsuu jälleen työelämä (apua!). Eli ns. meillä olisi esikoisen paikka jo olemassa ja pikkuveikallekin jo paikkaa kysyin ja se sopii myöskin. :) Eli hyvä, tuttu ja turvallinen hoitaja tiedossa siis.
Toinen asia mitä rupesin pohtimaan on se, että onko perhepäivähoito vielä sopiva vaihtoehto meidän 2-vuotiaalle? Hän alkaa olemaan aktiivinen ja oppivainen, selkeästi ottaa mallia isommista läheisessä leikkipuistossa (niin hyvässä kuin pahassa!). Jääkö hän jostain paitsi ollessa perhepäivähoidossa? Askarteluhetkistä, retkistä, ryhmässä toimisen taidoista, mallioppimisesta, pukeutuminen, riisuutuminen, potalla käynti, pöytätavat, jne. Vai harjaantuukohan nuo taidot pph:ssa ollessa yhtä hyvin? Hän on kuitenkin tuon pienen ryhmän vanhin lapsi. Entäs sitten myöhemmin jos/kun pikkuveikka menee samaan ryhmään, lamaantuuko isosisko kun pienitä ryhmäläistä mahdollisesti syötetään vielä? Voi apua, liikaa kysymyksiä...!
Mikähän olisi sitten sopiva ikä laittaa lapsi päiväkotiin?
Mikähän olisi sitten sopiva ikä laittaa lapsi päiväkotiin?
2 kommenttia:
Tärkeitä pohdintoja. Ei varmaankaan ole yhtä ainutta/oikeaa tapaa toimia näissä lasten hoitoasioissa. Jokaisen perheen/lapsen tarpeet ja lähtökohdat ovat niin yksilölliset. Oli se lapsen hoito sitten kotihoito/pph/päiväkoti niin tärkeintä on toimia omalle perheelle parhaimmalta tuntuvalla tavalla. Mielestäni pphssa hyvällä hoitajalla oppii yhtälailla noita mainitsemiasi taitoja.
On nämä hoitoasiat aina vähän hankalia päätöksiä. Tsemppiä tähän vanhemmuuden haasteelliseen tehtävään :)
No niimpä, hankalia tosiaan! Ehkä me tämä syksy nyt mennään näillä eväillä, katotaan päiväkotiasioita joskus myöhemmin. :)
Lähetä kommentti