Meidän poika on mysteeri. Yritän lukea, mikä hätänä, vialla, mikä toimii ja mikä ei toimi... Välillä tuntuu, että kaikki on jees, välillä taas en ymmärrä yhtään mistä on kysymys!
Selvennettäköön vielä, että on nyt tässä viikon ajan ollut "kipeä", mutta omasta mielestäni parantunut täysin jo, mitä nyt ikinä olikaan. Nyt on pari päivää kuitenkin ollut kiukuttelua, kiemurtelua, ym. outoja juttuja ja en oikein tiedä mistä kaikki johtuu.
Eilenillalla se alkoi taas, huutelu ja ärhentely. Äidinmaito ei kelvannut, tai tosi vähäisesti vaan. Ei tullut uni eikä muutenkaan oikein mikään kelvannut. Harmitti myös kovasti, kun ei päässyt liikkeelle, ei saanut haluamaansa lelua, vaikka se oli niin lähellä... (Selvästi alkanut kiukuttaa tuommoiset asiat!). No niin, ruokailusta oli aikaa, mutta silti ei kelvannut. Kurkkasin suuhun - ei näkyviä hampaanalkujakaan.
Hetkellisesti kyllästyin, istutin ukon sitteriin, aloin syöttämään luumua - purkillinen meni! Jäi katselemaan perään, avasin vielä kauravellitetran, jonka hätävaraksi ostin ja Ukko joi pullosta kaiken kauravellinkin (200ml!). Sitten oli tyytyväisenä maha pullollaan, vein sänkyyn ja aatelkaas - laittoi vaan silmänsä kiinni ja kävi nukkumaan (ilman tuttia)! NÄLKÄÄ varmaan on ärhennellyt, tuli huono fiilis, ettenkö ollut ymmärtänyt.. Mutta kun se ei äidinmaitoa huolinut.
Tarkoittaakohan tämä sitä, että HÄN alkaa vierottautumaan jo äidista ja rintamaidosta? Mitä ihmettä! Tokihan tämä voi olla joku vaihekin, mutta aika ajoissa kyllä.... Muistaakseni Sipu teki tämän 8kk -ikäisenä ja se loppuikin sitten kuin seinään. En ollut ajatellut että tämä kävisi ihan näin varhain kuitenkaan. JOS tämä nyt on lopun alkua, en varmaankaan aio sinnitellä kuin 6kk iän yli. Sitten jos haluaa lopettaa niin lopettakoon, se on sitten ihan hyvä aika varmaankin. Mun mielestä Sipun 8,5 kk ikä oli mainio aika lopettaa, alkoi olemaan jo isompi tyttö ja siitä oli sitten helppo jatkaa nokkamuki, ym. harjoituksia ennen hoitopaikkaan menoa. Mihinkään suuriin tuttipulloralleihin en haluaisi (=jaksaisi) kuitenkaan ryhtyä.
Mutta katotaan kuin meidän käy! Maidon tulisi kaikesta huolimatta olla edelleen sitä pääravintoa ja tarjoilenkin baarista kuten ennenkin - huolii tai ei huoli - mennään molempien fiilisten mukaan. Tukalat oltavat tässä on välillä mammalla, pitäisi varmaan hormonien tottua tähän muutokseen pikimmiten. ;) Oonkin joutunut pumppailemaan maitoa pois, kun sitä sitten tulee aikaisemman tilauksen mukaisesti (jota ei nyt enää huoli/jaksa syödä). Olen pakastanut maitoa nyt isojakin määriä, annetaan sieltä sitten (pullon kautta). Hienosti kuitenkin pulloruokinta sujuu ja oonkin siitä aika iloinen, kun neiti S ei huolinut vauvana pulloa sitten alkuunkaan!
Jännityksellä odotellaan miten meidän käy! Pitää varmaan kiinteiden määrää alkaa myös lisäämään.
3 kommenttia:
Blogissani on sulle tunnustus, käyhän nappaamassa! Kivaa viikkoa!
Meillä oli 4 kk:n iässä kanssa joku tissiltä kieltäytymisvaihe, mutta parissa viikossa meni ohi. En vielä ollut silloin edes tarjonnut soseita. Yritä vain olla stressaamatta ja tarjoa sitkeästi.. :) Ja voihan ne hampaat tehdä jo tuloa vaikka ei vielä kunnolla näy läpi..
Terhi: Iso kiitos! Iloista (syksyistä) viikkoa myös sinne! :)
Katja: Ihanko tosi!! No siis mie olin huolissani jo eilen ja yritin kaikenlaista. Ukko meni sitten unille JO klo 18 ja nukkui aamuun asti (yöllä ONNEKSI söi kaksi kertaa). Tänään ollut jo vähän parempi... Jotain kummallista kyllä edelleen. Aiotaan harrastaa pesimistä tänään. :) Pakko yrittää ottaa mahdollisimman rennosti, mutta silti sitkeästi. Huhhuh, toivottavasti menisi pian ohi!
Lähetä kommentti