Ukko käytetty neuvolassa ja sai kolme rokotusta. :( Kova itku tuli, mutta se loppui aika lyhyeen. Mitään oireita ei niistä oikeastaan tullut, paitsi että illalla oli jo niin väsynyt 19 aikoihin joten meni aikaisin yöunille heti iltakylvyn jälkeen.
Hyvin kasvu jatkuu. Paino oli 8050 g vaikkakin vaaka ei meinannut pysähtyä millään kun ukko heilutteli itteään puntarilla. Pituus oli jo huimat 68 cm. Ihmekös, kun ei meinaa enää sopivia vaatteita löytyä! Hattu 43,4 cm. Neuvolakorttiin kirjattu: "Terhakka poika. Lelua käsittelee. Varaa jaloille. Kääntyy vatsalle. Kasvaa hyvin. Kiinteitä aloitettu."
Eilen muuten aloitettiin myös lihat, kinkkukasvissoseella! ;) Nyt on siis periaatteessa kaikenlaista jo annettukin; kasvikset, hedelmät, marjat, puurot ja lihat. Tästä sitten laajennetaan makuelämyksiä.
Jaksettiin neuvolan ja tynkäpäiväunien päälle vielä lähteä babybrasiliin ja sielläkin meni oikein hyvin! Rolle ihan selkeästi nautti siitä ja loppubiisin aikana se oikein nauraa räkätti. Muutenkin nyt toisella kerralla oli paljon kivempaa kun osasi jo vähän enemmän. Samba on kivaa!!
...Ja sitten työasioita! Mun esimies soitteli eilen, ihan vaan paperisotkuasioissa (vanhempainvapaapapereita) kun minut nimitettiin toimeen juuri äitiyslomalle jäännin jälkeen. Se on aiheuttanut siis jonkinverran paperimuutoksia Kelan, työpaikkakassan, työnantajan ja minun kesken. Ystävällisesti esimies on ottanut asiat hoitaakseen, ettei mulle jää vanhempaivapaarahoja saamatta. Mutta tulipa puheeksi töihinpaluukin!! Kelasta tuli myös jo kirjettä isäkuukauden pitämiseen liittyen, ja apua, nämä asiat pitää alkaa pikkuhiljaa selviämään!
Aika menee kyllä liian lujaa. Alunperin oli ajatus, että iskä ei pidä isäkuukautta vaan minä jään kotiin pariksi kuukaudeksi ihan omaan piikkiin. No, mietittiin asioita monelta kantilta ja nyt se näyttääkin siltä, että isäkuukausi pidetään, samoin yksi isyyslomaviikko (pitämättä) ja iskän talvilomia, joten hänellä on siis peräti pari kuukautta "lomaa" tiedossa. Se tarkoittaa sitten sitä, että minä joudun lähtemään töihin odotettua aikaisemmin! Toisaalta odotan innolla, toisaalta kauhunsekaisin tuntein. Mullahan loppuisi vanhempainvapaa virallisesti 3.1., mutta mikäli nyt iskä pitää nuo lomansa niin siitä pari viikkoa aikaisemmin. Noniin, meillä on just siinä saumassa se Dubain matka, joten siirretään iskän lomanaloitusta ja mä ite jään "kesälomalle" siinä kohtaa. Vuodenvaihteessa sitten (matkalta paluun jälkeen) se olen MINÄ joka lähtee töihin (todennäköisesti, jos kaikki menee nyt kaikkien töiden ja työnantajien kanssa putkeen). Siinä kohtaa iskä olis kotona sen vajaa pari kuukautta (??) jonka jälkeen minä (toivottavasti) saisin jäädä vielä lisää kesälomalle (mulla on paljon lomia pitämättä, täytyy tänään vielä soittaa palkkatoimistoon ja tarkistaa tarkempi lomapäivämäärä). Sitten varmaan alkaiskin olemaan jo maaliskuu, jonka jälkeen Rolle menisi samaan hoitopaikkaan isosiskonsa kanssa - ja ukkokin pian sitten täyttäisi jo 1 vuotta!
Mutta siis kaikki tulee niin pian! Tällaisia asioita pyörii mielessä. En tälläkertaa ole asiasta ihan niin kauhuissani, kuin Sipun hoidonaloituksen kanssa. Suoraansanottuna silloin olin tosi järkyttynyt ja peloissani, mutta meidän ylisosiaalinen neiti tuntuu pärjäävän kyllä missä ja milloin vain! :D Toivottavasti pikkuveikkakin sopeutuisi uuteen elämänmuutokseen yhtälailla ongelmitta.
5 kommenttia:
Hei, mä niin jaan sun "tuskasi".. :) Ja ihan todella, miten aika voi mennä niin älyttömän nopeesti??!! Meillä on kans vielä auki kuviot jatkon osalta, tän vuoden loppuun on nyt jokatapauksessa ja ainakin hoitovapaa anottu. Hyvin ne on kaikki näyttäneet hengissä selviävän, äidit ja lapset ;D, että kai se siitä. Ja toinen kierros, kuten sullakin, onkin ehkä jo vähän helpompi. Kuten sä meinasitkin. Mut siis niin, mä oon ollut kotona kohta seitsemän vuotta... jaiks! ..Vähänks tulee olemaan karseeta palata työelämään (sit joskus...)! Jätti-JAIKS! :DDD
Jaiks!
Auki on tilanne täälläkin..Ahdistusta ahdistusta.. Mutta näillä näkymin mä jään kotiin "toistaiseksi".
Samoin minä jaan nuo fiilikset! Tuntuu, että aika on kulunut ihan järjettömän nopeesti, justiinhan mun hoitovapaa vasta alkoi! Ja loppuukin ihan just... Tosin, meillä käy niin, että Emma menee hoitoon mun vanhemmille kevääksi ja toivon mukaan mä jään pian uudelleen kotiin ;)
Titta: Niin, uskon että kaikki selviää hengissä ja ilman mitään suurempia traumoja, teki niin tai näin! :D Mulla ei varsinaisesti kynnystä työelämäänpaluulle ole, jäin siis pois vasta helmikuussa eli silloin tulee vajaa vuosi poissaoloa töistä (joskaan en sillä tietenkään ylpeile). Elämäntilanne nyt näyttää vaativan, että akka töihin kans... ;)
Katja: Ymmärrän ahdistuksen, mulla oli Sipun kohdalla superahdistukset ja pelot (siis kun olin laittamassa sitä hoitoon). Joten, oo onnellinen ja tyytyväinen jos/kun päätät jäädä kotiin. Asioilla on kuitenkin tapana selviytyä, joskus tarviaa isojakin ratkaisuja tehdä niiden eteen. :) Tsemppiä!
Leena: Sehän on tosi ihanaa jos isovanhemmat voi auttaa lasten hoidossa siten, ettei hoitoa tarvitse. Hatunnostot siis isovanhemmille! Vai että pian uudelleen kotiin, joko saa onnitella? ;)
Joo, onneksi mun isä on jo eläkkeellä joten ehtii hoitamaan Emmaa! Jos näin ei olisi, kynnys töihinpaluuseen olis kyllä vieläkin korkeampi...
Ja vielä ei tarvitse onnitella, mut peukkuja saa pitää ;)
Lähetä kommentti