Odotus jatkuu...

Odotus jatkuu, kun vauva ei halua tulla vielä ulos (41+1). Sipun mummi on ollut täällä valmiudessa myös viikon verran, mutta lähti tänään kotiinsa pk -seudulle hoitamaan asioita. Olisihan se ollukin liian helppoa lähteä synnytyslaitokselle kotoota ilman että tarviaa Sipun hoitoasioita siinä kohtaa enää miettiä. No niin, alkaa olemaan lievää turhautumisen makua tässä jokapäiväisessä odottelemisessa. Tai sitä toivoo joka ilta että yöllä se alkaisi tapahtumaan, ja toisaalta sitä aina odottaa uutta päivämäärää alkavaksi.
Keskiviikkona oli viimeinen neuvolantarkastus, jossa ei mitään uutta. Kaikki käynnit olleet jokseenkin samanlaisia. Lähete on tehty Tayssiin yliaikaiskontrolliin ja ajan sain sinne maanantaille. Silloin tutkitaan vauva + mamma ja päätetään minä päivänä synnytys käynnistetään. Kuulemma Tampereen seudulla tapana ollut käynnistää 42+0 tai 42+1, eli omalla kohdalla joko ke tai to sitten viimeistään? Ensi viikolla alkaa kuitenkin tapahtumaan ihan 100%, enempää siellä mahan sisällä ei saa asua (valitettavasti)!

Jotenkin tässä kokoajan ärsyttää ja väsyttää... En oikein uskalla lähteä Sipsun kanssa kaksin humuumaan kaupungille tai minnekään sen kauemmas. Toisaalta, meillä kun ei ole autoakaan kun se tarviaa olla Jarnolla töissä (jos tulee miulta soittoa ja lähtö niin senkin pitää joutua). Sipun mummi kun oli täällä, oli helpompaa (ja turvallisempaa) liikuskella. Eilen käytiin kuitenkin Hulluilla päivillä ja teinkin jotain löytöjä lähinnä vauvalle + Sipulle. Se virkisti kyllä. Huominen ollaan Sipun kanssa kaksin, kun Sipun hoitotätikin on sairastunut joten hänkään ei ole käytettävissä. Aion ehkä uhmata tätä kaikkea ja mennä perjantain kunniaksi Hulluttelemaan Stockalle kaikesta huolimatta, muuten kuolen oikeesti tylsyyteen. Jos synnytys käynnistyy Stockalla, niin ihan sama! (No ei ihan!) ;-) Katotaan miten käy...

No joo, ei tässä ihan elottomia merkkejä kuitenkaan oo. Vauva liikkuu normaalisti ja voi ilmeisesti hyvin. Supistuksia on ollut jo monta päivää noin 10 min välein iltapäivän/illan/alkuyön aikana, mutta monesti ovat loppuneet yön aikana ja niitä ei oo sitten aamullakaan ollut. Tämä päivä ollut poikkeus, sillä niitä on ollut ihan aamusta alkaen ja aika tarkalleen 10 min välein. Kestoltaan noin 30 sek, selkeästi tuntuu alku ja loppu, mutta ei (todellakaan) vielä synnytyssupistuksia. Niitä nyt sitten vaan on, toivottavasti ne jotain saisi aikaan, tai edistäisi tätä touhua. Odotus jatkuu..

Semmosta tästä aiheesta. Positiivista tässä on se, että yritän nauttia jokaikisestä "hyvin nukutusta" yöstä (sillä tulevat yöt voi olla tosi katkonaisia sitten kun vauva syntyy). Toinen asia on myös se, että vauva on kokoajan kehittyneempi ja vahvempi kunhan saadaan se vaan tänne puolelle. :-) Myös kevät menee pidemmälle, lumet sulaa ja lämpöasteita ulkona on enemmän, ei ainakaan tarvia pelätä sitten pakkasia kun ensikertoja lähdetään ulkoilemaan. Nämä asiat on hyviä, mutta joskus jos oon väsynyt, niin nekin meinaa helposti unohtua.

Piristin myös omaa mieltäni ostamalla narsisseja (ja jotain sinisiä vastaavia kukkia, enmuistanimee) ja laitoin niitä piharuukkuihin. Pipun mummi kävi myös noutamassa mulle ojanpohjilta pajunkissoja piharuukkuun, jotka koristelen sitten lähempänä pääsiäistä roikkuvilla munilla ja kanoilla (joita ostin tänään). :-) Laitoin kasvamaan myös rairuohoa ja pitkää ohraruohoa (vaimitäseoli) isoon lasipurkkiin. Sinne tulee sitten tipuja ja tipun pesä, myöskin lähempänä pääsiäistä. Tämmöstä onkin kivampi laitella nyt (ja tulevaisuudessa) kun on ainakin yks (ja kohta kaks) miun lisäksi jotka tämmösestä 'nauttii' ja ihmettelee. :)

Sipu ihmettelee kun päiväunien aikana oli kasvanut kukkia!

Lumet sulaa

Mutta isot kiitokset kuuluu anopille tällähetkellä, kun on viikon jaksanut olla odotuksessa tiiviisti mukana. Auttanut Sipun hoidossa ja virkistänyt tosi paljon kyllä kun ei oo arkipäivinä tarvinnut olla yksikseen. Myös odottelu on välillä unohtunut, kun on kaikenlaista touhuttu ja hoidettu asioita. Jarski on tietenkin ollut arkisin töissä, ja senkin isyysloma on siirtynyt jo yli viikolla! No, viikko eteenpäin ja kevättä (ja kesää) kohti, ei haittaa varmaankaan. Tai kesälomat tulee sitten äkkiämmin! :)

Yritetään jaksaa vielä. Toivottavasti huominen päivä menisi jotenkin 'turvallisesti', kun Sipu on maman kanssa kaksin kotona ja hoitotäti sairaana. Sitä kun ei tiedä millon se h-hetki on! (Toisaalta, oon vähän siinä uskossa että ensi viikkoon menee lääkkeellisesti käynnistettäväksi?). Toisaalta taas taikuri on ennustanut huomista päivää!