Vauva kotona (varoitus synnytystekstistä)!

Noniin ja käynnistyihän se synnytys vihdoinkin ja näin jälkikäteen katsottuna olisin varmaankin päässyt jo niillä oireilla sairaalaan sisälle jo päivää - paria aiemminkin? Uskon myös, jos olisin etukäteen soitellut ja kysellyt SVO:lta neuvoja, olis mulle sanottu ettei kannata tulla...

Olin kuitenkin niin kyllästynyt supistuksiin, joita tuli jo monta päivää 7-10 min välein (ja odottelin niitä tulevaksi 5 min välein, kuten on ohjeistettu). Kipeitähän ne oli, välillä kipeämpiä ja välillä lievempiä. Meni tosiaan muutama yö ihan valvomiseks ja muutenkin alkoi jo kyllästyttää.. Aattelin sitten lauantai-iltana noin klo 20, että lähdetään nyt koittamaan onnea, ja ainakin saisi tietää mikä tilanne tuolla alakerrassa on synnytyksen edistymisen suhteen. Vähän jännäsin myös sinne mennessä, jos supistuksia ei tulisikaan just silloin riittävän tiheästi/pitkästi. Ohjeena olin myös saanut, että "silloin pitää lähteä sairaalaan kun ei enää naurata". No, minua nauratti, tehtiin pitsaakin ja syötiin oikein hyvin. Päätin kuitenkin lähteä nauramisesta huolimatta. No supistuksia kuitenkin tuli ilmeisesti ihan tarpeeksi SVO:llakin (vaikka ne ei edes kipeimmästä päästä ollutkaan ja varmasti olisin pärjännyt kotona aika kauankin niiden kanssa - verrattuna edelliskertaan, kun olin ihan tajuttoman kipeä ennen kuin lähdin sairaalaan). Olin kuitenkin 80% varma, että kotiin lähetettäisiin takaisin. Toisin kävi, kohdunsuukin oli auki 5cm jo ja sain luvan siirtyä synnytyssaliin. Huhhuh, siinäkohtaa olin vielä ihan virkeä enkä voinut uskoa todeksi että synnyttämään mennään! Kuvittelin, että tästä tulee pitkäkestoinen, sillä oireet oli kuitenkin aika lieviä (taas edelliseen verrattuna)...

Sain kuitenkin ilokaasun käteen valmiiksi ja epiduraalikin tilattiin ja pian anestesialääkäri tuli laittamaan piuhat paikalleen (edelleen olin äimänä, että saan tämän kaiken näin "ajoissa"). No miusta tässäkohtaa tuli kuitenkin onnellinen, lämmin, ja olo oli humalainen. ;) Mikäs siinä... Paras kohta synnytyksessä ehdottomasti! Kohdunsuun tilanne edistyi kokoajan, mutta sikiökalvot päätettiin puhkasta edesauttamaan synnytystä. Oksitosiinit oli valmiina laimennettuna, mutta sitä ei koskaan tarvinnut laittaa kun nukuksissani heräsin ja tilanne oli jo edennyt senverran että tukka näkyi jo. Supistuksia en tuntenut lainkaan, seurasin niitä vain monitorilta. Ihan lopussa tunsin ne takareisien puolella lievänä pakotuksena enkä missään muualla (!!!), outoa, mutta hyvä niin. Sit ponnistusvaihe ja poika huusi jo vaikkei ollutkaan ihan kokonaan vielä ulkona. Kaikki meni siis hyvin, aika samanlainen synnytyskokemus kuin ensimmäinenkin. Oon ilonen, että lähdettiin sairaalaan tuolloin, saatiin vähän avitusta (sikiökalvojen puhkaisu ratkaiseva tekijä synnytyksen etenemiseksi). JOS olisin odotellut kotona vielä kauankin, uskosin että olisin ollut tosi kipee ja synnytys olisi edennyt niin pitkälle etten ehkä olis ehtinyt saamaankaan mitään kivunlievityksiä? Never know, mutta hyvä näin :)

Vauva siis syntyi klo 1:50, 51cm ja 3485g. Paljon on isänsänäköinen, tummatukkainen pieni mies <3

Ensikertaa isän sylissä

<3

Ite menetin verta synnytyksen aikana 750ml, jonka vuoksi hemoglobiini laski noin sataan. Aikaisemmin se on ollut jotain 135 -luokkaa, joten pudotus tuntuu vaikkei se kovin matalaksi mennytkään. Kauheasti huimasi synnytyksen jälkeen ja seuraavana päivänä, sain rautakuurin vähäksiaikaa ja siitä tuntuu olleen apua. Enää ei huippaa ja väsytä niin paljoa ja kasvoihinkin on jo vähän tullut väriä. Kohtu jälkisupisteli tosi ilkeästi, mutta se alkaa jo helpottavan, muutenkin särkylääkkeen tarvetta ei juurikaan enää oo.

Väsynyt mama ja Sipu

Eilen päästiin jo kotiin, kun haluttiin lähteä. Meillä oli oma huone osastolla 2B, mutta kyllä kotona nukuttaa paljon paremmin. Sipu ja isi kävi kattomassa meitä monta kertaa, Sipu oli aluksi ihan ihmeissään ja hämmentynyt koko tilanteessa (äiti yömekko päällä vieraassa paikassa vieraassa sängyssä, uusi vauva, jne.). Joka kerta kuitenkin Sipu tuli paikalle reippaammin ja uteliaammin. Ei se kuitenkaan kauaa siellä jaksanut olla ja halusi pois "isi lähetään!". Meitä kävi katsomassa sairaalassa silloin sunnuntaina päivällä myös Jukka ja Leena, Elsi, Henri, Lucia ja Pati. Äiti ja isä on tulossa viikonloppuna.

Väsähtänyt isosisko

Pipu ihmettelee pikkuveljeä

Tekniikan tuleva ihmelapsi :)

Eilen tultiin sitten kotiin ja ilta olikin kummallinen kun meitä oli yhtä-äkkiä neljä! :) Sipu otti pojan vastaan hyvin, kauheasti ei kotona reagoinut mitenkään. Välillä kävi katsomassa ja ihmetteli jos vauva itki, muuten samat leikit ja touhut jatkui. Vauvan syöttöpuuhat itseltäni sujui hyvin ja Sipu antoi vauvan syödä rauhassa (tätä vähän jännitin ja jännitän jatkossakin, että miten tulee onnistumaan). Syötiin iltapalaa yhdessä, kakkukahvit sekä lasilliset shampanjaa pojan kunniaksi :) Sain myös Jarnolta lahjan, tosi hienon kellon. <3 

Kotiinlähdön aika!

Sipu oli väsynyt ja kävi nukkumaan jo kahdeksalta. Äiti vei Sipun nukkumaan ja se tuntui olevan Sipsulle tärkeää että pääsi maman kanssa nukkumaan. Kun Sipu oli nukahtanut, siirryin ite vielä alakertaan, vauva söi iltakymmenen aikaan ja sen jälkeen mentiin loputkin nukkumaan. Sipu siirrettiin omaan sänkyynsä, vauva nukkui omassa kopassaan mutta yöllä parin tunnin välein heräsi syömään ja nukkuikin sitten miun vieressä. Sipu tuli aamuyöllä viiden aikaan meidän sänkyyn ja poikanenkin heräili silloin, piti mennä syöttelemään sitä muualle ettei Sipu ja isi heräisi. Tämä tulee olemaan taiteilua tämä nukkumistouhu, kuka nukkuu ja missä nukkuu! Sipu kun ei kuitenkaan vielä osaa oikein nukkua siellä omassa sängyssä, vaikka alku näyttikin lupaavalta. Tässäkohtaa en halua ruveta pakottamaan sitä sinne sänkyyn, saa nyt totutella rauhassa ensin tähän uuteen tilanteeseen ja katotaan myöhemmin sitten uudestaan. Väliaikaista (toivottavasti!) perhepeteilyä siis luvassa.. Mikäs sen mukavampaa!

Tänään meillä kävi sitten kätilö kotikäynnillä, kun kotiuduttiin niin aikasin. Mitattiin bilirubiiniarvoja ja painoa sekä saturaatiota. Paino oli hyvin noussut eilisestä (90g)! Oma maidontuotanto alkaa käynnistymään lupaavasti, eikä korvikemaitoja ole tarvinnut antaa. Luottavaisin mielin siis jatketaan, kaikki vaikuttaa tosi lupaavalta ja kyllä tämän toisen kohdalla on rennompi ja varmempi itsekin! Yölläkin kuulostelin, että vauva oli hereillä kopassansa, pientä ääntelyä kuului sieltä mutta ite (röyhkeästi) jatkoin vaan unia, kun vauvalla kaikki hyvin eikä hätää. Sipun kohdalla varmasti valvoin siinä kopan vierellä jos sekin oli hereillä :D Kaikki oli silloin niin uutta (ja pelottavaa?). Mutta parin tunnin pätkissä nukuttiin viime yö, katotaan miten jatkossa menee. Se riittänee mulle (ainakin näin kun Jarno on kotona Sipun kanssa). Kyllä se on parempi että kun Jarnon iskäloma loppuu, niin Sipu menisi ainakin joksikin aikaa Tealle hoitoon ihan päivittäin, kunnes tämä minivauva vähän varttuu ja tulisi edes jonkinlaista rytmiä päivään... Mutta siitä päätetään myöhemmin.

Poika on IHANA! Mie etukäteen mietin, että miten on mahdollista että joku muu voisi tulla Sipun rinnalle ja jakaa oman huomion ja rakkauden. Mutta se ei oo niin, kyllä sitä äiskällä riittää loputtomasti ja kummallista kyllä, ihan samanlaisia tunteita herättää molemmat!