Mustasukkainen isosisko?

Sekavin tuntein tässä on viimepäiviä eletty... Vauvan kanssa sujuu kaikki erinomaisesti mutta edelleen ollut lievähköjä vaikeuksia Sipun kanssa. Tai mustasukkaisuus on alkanut herätä (?) (vai onko tämä uhmaikään liittyvää?) ja jonkinasteisia kiukkukohtauksia tässä on tullut esiin. Toisaalta, tää varmasti kuuluu asiaan eikä oo mitenkään epänormaalia, mutta omatunto ja mieli on myös järkyttynyt tästä asiasta. Ajoittain tuntuu todella ahdistavalta - välillä taas tuntuu että hyvinhän tää menee..

Jarski oli viikonlopun Seinäjoella, äiti ja isä oli onneksi täällä kyläilemässä ja auttamassa vauvan sekä Sipun hoidossa. Olin joitakin tunteja keskenämme lasten kanssa ja kohtalaisesti se aika meni. Tai jotenkin sai ite tehdä tosi paljon töitä, panostaa kaikkeen hirmusesti, että kaikki sujuisi mahdollisimman hyvin ja rauhallisesti. Sipu joskus suuttuu tosi kovasti, jos Legopalikat ei mene hänen mielensä mukaan tai jostain kirjasta ei löydä jotain kuvaa mitä etsii. Rupeaa heittelemään tavaroita ja yrittää kaataa tuolin, tms! Huutaa ja raivoaa. Sitten itkee. (Silloin meinaa myös äidiltä päästä itku). Pian sitten rauhottuu, kun äiti ottaa syliin ja keksitään jotain muuta. Mutta hurjia nuo "kohtaukset" kyllä. Vaikeinta on siinä tilanteessa, jos olen esim. syöttämässä vauvaa enkä heti pääse auttamaan Sipua. Toisaalta oon miettinyt, että ihan hyvää sille varmaan tekee hoitaa se raivo loppuun asti ja sitten äiti auttaa ja lepytään - ja tilanne ohi. Joskus sanoo että "vauva pois" tai "äiti pois" (istumasta vauvan kanssa). Toisinaan laitan sit vauvan köllöttelemään jonnekin ja hetkeksi meen tekemään Sipun kanssa jotain. Välillä on tietenkin tilanteita, milloin en pysty vauvaa laskemaan mihinkään, jolloin ollaankin yritetty että meen vauvan kanssa leikkiin mukaan (mikä ei nyt kovin helppoa ole). Yksi yö olin syöttämässä vauvaa ja vauva ähisi, Sipu unenpöpperössä sanoi selkäni takaa että "vauva pois nukkumasta" - ja jatkoi uniaan. Voihan vaikeudet! ;-)
Paljon myös tarvitsee äitiä ja isää leikkikaveriksi, viimepäivinä ei oo juurikaan leikkinyt itsenäisesti. Oon yrittänyt paljon antaa huomiota ja olla mukana leikeissä silloin kun vauva nukkuu (ja vauva nukkuu kiitettävän paljon).

Tänään voisi sanoa että oli jo parempi päivä. Varmasti vaikuttaa se, että Jarnokin on kotona taas ja saa riekkua molempien kanssa. Vauvaan välillä kiinnittää huomiota ja sanoo "ihana pieni vauva", tms. Mutta valitettavasti välillä puristaa kädestä tai jalasta aika kovastikin. Naamaankin on yrittänyt kerran. Kovasti yritetään kieltää, mutta voimankäytön hallinnassa Sipullakin on varmaan vielä vähän harjoittamista? En haluais kieltääkään, ettei vauvaan saisi koskea, mutta tosi varovasti pitää yrittää antaa sen silittää (vaikka vaan sormella) ettei siitä tulis sellanen asia mitä vanhemmat hoitaa ja hellii, mutta Sipu ei saa. Vaikeeta taiteilua, mutta toivon että tehdään oikein.

Isosisko! :)

Tätä (isoa) asiaa lukuunottamatta Sipun kanssa menee hyvin. Se on kehittynyt hurjaa vauhtia, juoksee ja motorisesti muutenkin on tosi taitava. Puhumista opettelee jatkuvasti, lauseita sanoo jo tosi hienosti ja sanavarasto kehittyy kokoajan.

Vauva taas syö ja nukkuu, on se joitakin tunteja aamupäivästä yleensä hereillä. Silmät auki joko rauhallisesti tai sitten pientä kiemurtelua on ollut (mahavaivoja?). Yleensä helpottaa kun saa röyhtäistyä tai laskettua sinapit housuun.

<3

Pienet varpaat

Semmoista lapsiperhe-elämää... Pieniä virpojia kävi eilen ja onneksi olin varautunut! Niitä kävikin yllättävän monta, on tämä vähän erilaista kuin kerrostaloelämä keskustassa (ei siellä kukaan ikinä käynyt virpomassa). ;-) Eilen käytettiin myös vauvaa ensikertaa ulkoilemassa. Vaunuteltiin tässä lähikaduilla, päivä oli aurinkoinen, lämmin, mutta aikalailla tuulinen. Katupölyä on ihan kamalasti täällä, joten vauvan kanssa ulkoilu tai pihalla nukuttaminen ei kauheasti houkuttele tässä kotiympäristössä toistaiseksi. Tällähetkellä Sipu ja isi on asioilla, mm. ostamassa hiekkalaatikkotarvikkeita! Sieltä se kesä sitten tulee!

Virvon varvon..