Tehtailu käynnissä

Mitenkähän oma energisyys jakautuu niin epätasaisesti päivien ja viikkojen välillä?
Miksei aina voisi olla tasaisen terhakka?

Tässä taannoin olin useamman päivän ihan reporankana. Ei jaksanut huvittaa oikein mikään, tein vain välttämättömimmät. Siitä sitten noustiin ja eilinen päivä oli jo huikea! Siivottu, järjestelty kaappeja, tehty ruokaa, leivottu sämpylöitä, käyty lenkillä, hoidettu lapset, ym. Onkohan tää jotain maanis-depressiivisyyttä? Ei kai nyt sentään! :D

On kivaa, kun saa asioita aikaan. Ihmettelen joskus, miksi joku asia jää pitkäksi aikaa hoitamatta? Siis joku ihan pikku juttu. Miksei siihen voi tarttua heti? Itelläni on useita tällaisia asioita mitä on pitänyt hoitaa tai tehdä, ne kummittelee takaraivossa mutta en oo välittänyt niistä sen kummemmin. Ne hoituu sitten joskus.

Yhtenä esimerkkinä tähän nyt sanon vaikka meidän pikkupojan vaatelaatikon perkaamisen: pieneksi menneet pois. Piti raivata kaapista tilaa yksi hylly, ja järjestellä ne pienet vaatteet kaappiin. No, ei ollut iso juttu kun tein sen eilen. Ja se helpottaa PALJON jokapäiväistä arkea. (Ei tarvitse penkoa ja heitellä vaatteita eestaas laatikon pohjalla). Mutta siis tällaisia yksinkertaisia juttuja roikkuu ja niistä tulee hyvä olo kun saa ne tehdyksi. :) 

Vauvanruokatehtailu käynissä...

Miksei sitten voisi jokapäivä tehdä keskinkertaisesti näitä asioita. Itse olen sellainen että joko teen reippaasti ja paljon, tai sitten en tee ollenkaan. Ärsyttävää... toisaalta! 

Saatoin muuten saada energiaa kampaajalta!? Pääsin kampaajalla käymään tiistaina, pari tuntia yksinäistä oleskelua, hömppälehtien lukemista, kahvittelua ja olemista hemmoteltavana. Sitä se varmaan on!!

(Kaksi ensimmäistä kuvaa pinterest.comista)