Lapsen kasvatuksesta - valta pois?

Sunnuntain Hesarissa oli mielenkiintoinen juttu Michael Winterhoffin (saksalainen lastenpsykiatri) mietteistä lasten kasvatukseen liittyen... Itse olen päättänyt, etten mitään kasvatusopuksia ala lukemaan, mutta en kyllä ole mikään vapaan kasvatuksen kannattajakaan! Maalaisjärjellä ja omien periaatteiden mukaan mennään, mutta tuo artikkeli kyllä pysäytti myös vähän ajattelemaan asioita tarkemmin!!

No, jutussa kauhisteltiin sitä kun nykylapset ovat kurittomia, vastuuttomia, narsisteja, ahdistuneita sen takia koska valta on siirtynyt aikuisilta lapsille. Tuttuja juttuja (varmasti jokaisen lapsiperheen arjessa) artikkelista löytyi: kiukkukohtauksia, tottelemattomuutta, valtataistelua. Tämä on (tietenkin) normaalia (onhan??) käyttäytymistä 2-vuotiaalle? Mutta sanotaanko näin, että jos samat ongelmat olisivat edelleen kun lapseni on noin 15-vuotias, voisin alkaa olemaan jo huolissani. Siis, jos ongelmat olisivat jatkuvia!

Syiksi näille ongelmille Winterhoff määritteli vanhemmat, jotka käyttävät lapsia hyväkseen emotionaalisesti. Häh? Valta on siirtynyt vanhemmilta lapsille, joka estää lapsen psyykettä kehittymästä. (Tässäkohtaa sain jo kylmiä väreitä...) Vallansiirto on pysäyttänyt lapsen psyykkisen kehityksen 10-16 kk ikäisen tasolle ja kyse ei ole sairaudesta vaan kehityshäiriöstä!

...Nykyvanhemmat tekevät lastensa vuoksi kaiken: leikkivät, järjestävät syntymäpäiväjuhlia, vievät harrastuksiin, jne. Jutussa ei moitita vanhempia kasvattajina, vaan todetaan että moni tekee "väärin" tietämättään. Winterhoff luokittelee vanhemmat kasvattajina kolmeen eri kategoriaan: kumppanuussuhde, rakkauden kerjääminen lapselta ja symbioosi eli lapsen kokeminen omaksi itseään.

Kumppanivanhemmat pitää pientä lastaan samalla tasolla itsensä kanssa ja uskoo että tämä oppii selittämisen ja ymmärtämisen kautta. Näillä vanhemmilla kova kaipuu harmoniaan ja lapseen kohdistuu vaatimuksia valinnoista ja päätöksistä vaikkei hän ole niihin vielä kypsä.

Rakkautta kerjäävä vanhempi tekee kaikkensa, ettei lapsi lakkaa rakastamasta vanhempaansa. Ei kiellä, ei komenna, kuten pitäisi eikä siis tarjoa turvallisia rakenteita lapsuudelle.

Symbioosivanhemmat taas sulauttavat lapsen psyykeen itseensä. Tällainen vanhempi ei huomaa, kuinka lapsi ohjaa häntä. Häiritsevä käytöskin jää vanhemmalta huomaamatta. Tällainen vanhempi voi antaa parivuotiaan lapsena läpsiä itseänsä, tyhjentää lompakon ja leikkiä korteilla ja seteleillä kuin omillaan... Sillä vanhempi kokee, että tekee kaiken tavallaan kuin itse. Nämä lapset konfliktitilanteissa ovat aivan varmoja, ettei syy löydy heistä vain ihan jostain muualta. Näiden lasten vanhemmat ei kuitenkaan kestä sitä että lapsi on tottelematon, ja siksi kiihtyy nopeasti ja voi saada raivokohtauksen ja pakottaa lapsen toimimaan tahtonsa mukaan. Tämä "häiriö" aiheuttaa myös uhkailuja. Lapsi on tottunut ohjaamaan vanhempaansa, hänen täytyy voittaa. Valtataistelun noidankehä on valmis!

Mikä sitten on oikein? Terveen lapsisuhteen vanhempi toimii toisin. Ohjeeksi Winterhoff antaa: Vanhempi ei menetä malttiaan, tottelemattomuuden taustalla on agressioita jotka voi purkautua rauhoittumalla. Kasvatusoppaiden suosiokin perustuu siihen, että symbioosivanhemmat haluavat tietää kuinka saada lapsi tekemään sitä tai tätä. Mitäs sitten pitäisi tehdä? Lapset tulisi nähdä lapsina eikä kumppaneina.

Kuva pinterest.comista

"Lähde viiden tunnin yksinäiselle kävelylle, jonka aikana tyhjennät mielesi stressistä ja ajatuksista. Näin saat lapseesi etäisyyttä, voit nähdä hänet omana yksilönään. Et enää pingota, vaan annat lapsellesi rauhan."

Itse löysin joitakin piirteitä tuosta viimeisestä vanhempityypistä, pisti ajattelemaan. Mitenkäs muut? Kuulostaako tutulta?

Mistähän löytyisi aikaa 5 tunnin yksinäiselle kävelyretkelle...?