Ihan tavallinen maanantai

Huhhahhei! Viikonloppu vierähti, meitä on edelleen kolme :) Lauantai meni siivoillessa ja ostettiinkin uusi imuri. Kriteereinä oli hyvä toimivuus ja mahdollisimman hiljainen ääni. No onhan tuo hiljainen entiseen kiljuvaan verrattuna. Hyvä ostos siis, vaikka entinenkin olisi toiminut vielä (kiljuen). Se oli oikeestaan miun toive saada uusi. Sipu ei onneksi pelkää imurin ääntä (monesti imuroinnin päätyttyäkin huutaa "lisää!"), mutta uusi pikkuvauva ei varmaan äänestä pitäisi.

Oon hautautunut kotiin sisälle. Minuu ei huvita lähteä enää minnekään, ulkoilukin tuntuu jokseenkin vastenmieliseltä... Tai kyllä se on ihan mukavaa, kun saa kamat ahdettua päälle, mutta pukeutuminen ja lähteminen ei tunnu houkuttelevalta. Viikonloppuna ulkoiltiin vähän kuitenkin.. Lauantaina Sipun kanssa lapioitiin pihassa kahdestaan reilun tunnin verran ja eilen koko poppoo myöskin tunnin verran. Ensin lapioitiin ja sitten pulkkailtiin... ja Sipu nukahti pulkkaan, kun oltaisi tultu sisään niin se karkas takasin pihalle istumaan pulkkaan, mutta lensikin mukkelismakkelis pulkan ohi. Jarski nosti sen sisään ja se suuttui miulle kun piti riisua vaatteet - pulkkailu (unissaankin) olisi ollut niin kivaa!

Sipun nukkumaanmeno on ollut viikonlopun aikana työlästä ja ongelmallista - tai siis omaan sänkyyn nukahtaminen / sinne meneminen. Takapakkia taas, tai se mieluusti valvoisi myöhään. Oon ruvennut sen klo 21 laittamaan yöpuulle, pidempään ei pitäisi valvoa. Sitten kun kaksin hermoillaan sen nukkumaanmenon kanssa, se on yliväsynyt ja sittenhän siitä ei vasta tulekaan mitään. Huoh. No toivottavasti toi olisi ollut vaan viikonlopun ohimenevää ongelmaa (ja kellonsiirtojen aiheuttamaa aikaeroa). Eilen mie sitten makoilin ite Sipun huoneen sohvalla ja se leikki vähänaikaa siinä minkä jaksoi, ja kävi kuitenkin kiltisti sänkyynsä ja nukahti sinne.

Laskettuun aikaan olisi kaksi päivää, hurjan jännää! Miltään se ei tunnu vartalossa vielä, mitään merkkejä ei siis edelleenkään oo. Vointi hyvä. Muutamia kivuttomia supistuksia tunsin lauantai-iltana, siinäpä ne. Vauva liikkuu mahassa edelleen tuntuvasti, mitenkähän iso se on? :) Ihanaa olisi kuitenkin palautua jo normaaliksi, päästä isosta mahasta eroon ja saada uusi pieni ihme kotiin. <3 Jotenkin se tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta, mutta se voi olla jo tosi piankin täällä! Kummallisia tunteita tämä asia herättää.

Pian tulee isi ja Sipu kotiin, työpäivät pulkassa. Mulla mokkapalat jäähtymässä, tiskit ja pyykit pesussa ja huominen ruokalista suunnitteilla...