Perjantai-iltaa!
Viimeviikot on ollut työteliäitä tälle mammalle. Totaalisesti. Pakko myöntää, että oon kyllä ihan poikki. Kaput. Finito! Kaksi kipeää vauvaa ja iskä kahden viikon työmatkalla maailman toisella laidalla. Oltiin me onneksi itä-Suomessa paossa lasten kanssa isovanhemmilla yhden viikon. Kotiin tullessa sairastui kunnolla pikkuiseni. :'( Tosi paksua räkänuhaa, yskää, kiukkua, kuumetta. Isosiskolla sitten vain hurja yskä ja nuha. Ja uhma.
Poitsukan kunto oli sitten neljä päivää tosi kurjaa, kuume laski vain lääkkeen avulla. Käytiin Mehiläisessä lastenlääkärillä ja löydöksenä korvatulehdus, nielutulehdus ja
todenäköisesti myös keuhkoputkentulehduskin... Antibioottikuuri saatiin ja se on alkanut purra. Vointi kohentunut ja kuume laskenut. Onneksi.
Isosiskolle ilmaantunut sitten ihan tajutonta uhmaa! Tämä varmaan korostuu myös siksi, kun oma huomioni on luonnollisesti viimeaikoina enemmän kiinnittynyt kipeään pikkuveikkaan ja myös se, että iskä ei ole ollut kotona aikoihin. En voi kestää uhmakohtauksia sitten alkuunkaan, se ilmenee milloin tahansa ja ihan kummallisistakin asioista! Esimerkeiksi sanottakoon, että tänäaamuna häntä ärsytti äidin paidassa olevat napit ja ne eivät olisi saanut olla siinä!! MITÄ IHMETTÄ! Toissayönä tuli myös keskellä yötä uhmailukohtaus! Itkua, jonka jälkeen menin hänen kammariinsa kysymään mikä on hätänä... Sitten, (yritystä) löydä äitiä naamaan ja ihme potkiutumista omassa sängyssä. Huh huh! Ihan hulluista asioista tulee ihmeellisiä kohtauksia. Välillä naurattaa (salaa), mutta yritän ottaa todesta.. Välillä kyllä huomaan, että neuvottelutilanteissa neitiä alkaa ihan naurattaa oma käytös. (Etenkin kun äiti sanoo "nyt pyyhi tuo ilme kasvoiltasi") - silloin tulee hymy huulille.
No niin. Uhmaoppaita olis kiva lukea, ja vähän ottaa selvää miten äidin pitäisi pyrkiä käyttäytymään. Ja mitä se uhma oikein tarkoittaa. Hui! Pelottavaa kuitenkin! ;)
Kaiken tän p*****n lisäksi (anteeksi nyt vain!) pikkupojalle ilmestyi sitten antibioottiripuli. Siis mie en kestä, milloin tää oikein loppuu! Alkaa ärsyttää ihan kaikki, kauppareissutkin noiden muksujen kanssa nykyisin sujuu ihan päin *******! Tuntuu että joka päivä tulee pieniä vastoinkäymisiä ja pikkujututkin alkaa tuntumaan isoilta. Rasittavilta. Oon alkanut välttelemään tiettyjä asioita. En jaksa lähteä oikein minnekään, pakolliset isot kauppareissutkin yritän nyt siirtää iskälle (kun se on tullut työmatkalta vihdoin kotiin).
Mutta niin, lapsiperhearkea, kun vauvat on kipeinä. Ja äitillekin alkaa flunssaa pukkaamaan. Nyt kun kirjoitan tätä, vähän huvittaa kun luin tän tekstin. Mutta oikeasti, silloin päivällä kun taistelen pikku ukon päiväunien kanssa, kauppareissulla kuuntelen kiukuttelevia, huutavia muksuja, kuuntelen sairaan vauva itkuja, isosiskon uhmaa - ei naurata! Ei todellakaan!
Mutta joo, aika kuultaa muistot... Äiti on vähän väsynyt! Onneksi miun kultamurut käy kuitenkin iltaisin kiltisti nukkumaan jo viimeistään 20.30 joten saan sentään itse lopetella oman päiväni rauhallisissa merkeissä. Herätys kuitenkin jo puoli viiden aikoihin (poikanen, voi sinua!!)..
Kirjoitan tän siksi että "mukavaa" lukea näitä matskuja sitten joskus - vaikkapa 10 vuoden päästä! :) Näitäkin hetkiä tulee varmasti ikävä, tai tätä aikakautta. Kaikki kuitenkin hyvin, nyt nukkumaan!
4 kommenttia:
Anna tulla vaan!!! :) Kuule, mä niin tunnen sun tuskasi. Ei ole helpoin homma maailmassa pyörittää lapsiperhearkea, vaikka se maailman ihanin ja rakkain ja palkitsevin asia onkin. Ei se ole helppoa kaksin, eikä se ole yhtään helpompaa yksin. Ja noi uhmat ja lenssut... oi, mä niin tiedän. Täällä kanssa on räkistä liikeellä. Ja uhmaa kans. Jokaiikalla, jokasella omansorttista :D
Meillä on aina myös lapset rauhoittuneet nukkumaan hyvissä ajoin iltasella ja kyllä se on ollut ihan tosi tärkeää, että on saanut illasta vähän hengähtää itekin.
Pikaisia paranemisia ja jaksuja ja haleja mammalle <3
:/ Tsemppiä sinne!
Tuo kyllä varmasti ottaa koville (no, mulle ainakin ottaisi)!
Toivon pikaista parantumista pikkumiehelle, niin sekin jo helpottaa arkea.
(T)uhma- ja tahtoikä, o-ou. Se on vielä edessä, noh, päivä kerrallaan..
Olet Petra ihana ihminen ja upea äiti! Sie se jaksat välillä YH-arkeakin siellä pyöritellä..
Titta: Kiitos! Jotkut asiat on niin vaikeita.. Ja tiedän senkin, että mulla ei läheskään ole maailman kurjimmat oltavat, mutta mun näkökulmasta tää rassaa kyllä tosi paljon! Huh! :) Mutta tosiaan, onneksi illat ovat olleet rauhoitettuja. Thank God!
Katja: No niin, ja miusta tuntuu että oon muutenkin niin kyllästynyt tähän. Vaikka kaikki oliskin välillä ihan ok, niin silti vaan on sellanen olo ettei jaksais, eikä huvittais. Tai en jaksa iloita kaikista asioista niin paljon kuin ennen, en jaksa leikkiä samalla tavalla - täydellä sydämellä siis!
Ensviikolle suunnittelen menoja jmonelle illalle, että pääsisin pois tästä kotiarjesta ees hetkeksi. Eiku ainiin, työmatkahan on ensviikollakin tiedossa! (Onneks ei koko viikon matka). Ja tässä säässä, kun räntää tulee vaakatasossa, noi meidän tuplarattaat EI KULJE. Joten turhaa ees yrittäytyä jalkautua ulos (tänäänkin ollaan oltu sisällä KOKO päivä, kun autokaan ei ole ollut kotona).
Anteeksi nyt tämä avautuminen, mutta tää viikko on oikeesti ollut ihan sieltä ja syvältä! (Ja itekin sitten myös sairastuin, jes!) Toivottavasti ens viikko jo parempi!
Voi kökkö, ei kuulosta yhtään kivalta... Lähinnä alkoi ahdistaan ;)
Kyllä täytyy sulle hattua nostaa, kun jaksat yksinäsi pyörittää arkea kahden pienen kanssa! Mua hirvittää ajatuskin siitä, että mies olisi edes pari päivää pois kotoa ja mulla on vain yksi huolehdittava.
Hirvittävästi jaksuja mammalle <3
Ja joo, toi räntämoska on ihan sieltä syvältä, ei kulje meijänkään rattaat ja päikkärinukutus käy todellakin työstä :(
Lähetä kommentti